Muutos parempaan – se on itsestäänselvyys

Yksi standardin tärkeimmistä muutoksista on, että laskentataulukkoon on lisätty parametreja erityisesti muutetun valaistusvoimakkuuden käytön osalta. Myös muita taulukon osia, mukaan lukien joitakin tekstejä ja viitteitä, on päivitetty.

Huoneen pintojen kirkkauden ja laskenta-alueiden osalta seinien ja katon valaistusvoimakkuus sekä pinnan heijastukset vaikuttavat luminanssiin ja ovat huoneen havaitun valoisuuden osatekijöitä. Näkötehtäväalueen vaatimukset on nyt määritelty termeillä Em vaadittu ja Em suositustaso ja huone ja tila on määritelty termeillä Em seinä, Em sylinteri ja Em katto. Näiden muutosten seurauksena huoneen valaistusvoimakkuus lisääntyy uusien vaatimusten myötä. Laskenta-alueet eli työkohde, välitön lähiympäristö ja tausta-alue on myös selvennetty.

Standardissa todetaan, että valaistuksen on oltava säädettävissä rakennuksen käyttäjien todellisten tarpeiden mukaan. Järjestelmän on varmistettava, että valaistusvoimakkuus saavutetaan suositellun valaistusvoimakkuuden rajoissa tai se ylitetään pelkästään sähkövalaistusta käyttämällä (olettaen ettei pahimmissa tapauksessa päivänvaloa ole). Valaistusvoimakkuus
voidaan saavuttaa joko päivän- tai sähkövalolla tai näiden kahden yhdistelmällä. Valaistuksen on myös täytettävä tietyn tehtävän, toiminnan tai tilan valaistusvaatimukset energiatehokkaasti. On kuitenkin tärkeää, ettei valaistusasennuksen visuaalisista näkökohdista tingitä vain siksi, että sillä vähennettäisiin energiankulutusta. Standardissa määritetyt valaistusvoimakkuuden vähimmäistasot ovat vähimmäisarvoja, joita on ylläpidettävä ajan mittaan.

Uuden standardin liitteessä A esitetään suositeltu paras käytäntö häikäisyarvojen (UGR eli Unified Glare Rating) käyttämiseksi. Valaisimet on valittava UGRtaulukkomenetelmän perusteella niiden näkötehtäävään sopivuuden osoittamiseksi. Tämä taulukkomenetelmä auttaa siten vähentämään sisävalaistusjärjestelmien valaisimista aiheutuvaa epämiellyttävää häikäisyä.

Uuden standardin liitteessä B viitataan valaistuksen näköön perustuviin ominaisuuksiin (esim. huoneen valoisuus), ja siinä esitetään myös valon ei-visuaalisia vaikutuksia, kuten valaistuksen vaikutusta vuorokausirytmiin ja ihmisten mielialaan, ja miten valaistus voi parantaa ihmisten suorituskykyä ja hyvinvointia.

Standardin liite C Valaistussuunnittelun näkökohdat sisältää esimerkin Em vaadittu- ja Em suositustaso -parametrien käytöstä tyypillisessä valaistuksen suunnittelulaskennassa sellaisen toimiston osalta, jossa suurin osa työntekijöistä on yli 50-vuotiaita.

Tekniseen komiteaan kuuluvien Erlend Lillelienin ja professori Paul Walter Schmits-Reinecken standardia EN 12461-1: 2021 koskeva haastattelu

Kuvailisitteko EN 12464-1 -standardia käsittelevää teknisen komitean työryhmää ja sen toimintaa?
EL: Työryhmässä on noin 22–25 jäsentä. Olemme tavanneet ehkä 25 kertaa uuden tarkistetun 2021 standardin osalta ja sen valmistumiseen on mennyt viisi vuotta. Tapaamisissamme on läsnä yleensä 10–15 jäsentä. Jokaista maata edustaa yleensä yksi asiantuntija lukuun ottamatta Iso-Britanniaa ja Saksaa, joilla on jokaisessa kokouksessa jopa kolme asiantuntijaa. Työryhmässä edustetut maat ovat pääasiassa Länsi- ja Pohjois-Euroopasta. Niihin kuuluvat Norja, Ruotsi, Tanska, Suomi, Iso-Britannia, Saksa, Alankomaat, Sveitsi, Itävalta, Belgia, Italia, Ranska ja Espanja. Raportoimme Eurooppalaiselle standardointikomitealle, CEN tekninen komitea 169 Valot ja valaistus.

PWSR: Ensimmäinen eurooppalainen standardi, jonka parissa työskentelimme, oli haaste, sillä meidän piti yhdistää jokaisen jäsenmaan erilaiset vaatimukset. Se oli ja on edelleen yksi ensisijaisesta työstämme standardointikomiteassa. Meidän on hyväksyttävä, että ihmiset tekevät asiat hieman eri tavalla kuin omassa maassa, ja vaikka standardia on noudatettava, jokaisella maalla on silti jonkin verran vapautta kuvailla esimerkiksi, mikä heidän tehtäväalueensa koko on valaistuksen suunnittelulaskelmissa.

Miten pääsette työryhmänä yhteisymmärrykseen?
EL: Meillä on teknisen komitean valitsema koollekutsuja, joka raportoi CEN:lle. Pääsemme yhteisymmärrykseen kokousten ja keskustelujen avulla. Pelkästään vuoden 2021 version tapauksessa meillä oli jopa 25 kokousta, jotka ovat tavallisesti kahden päivän kokouksia eri puolilla Eurooppaa. Jokainen jäsenmaa isännöi kokouksia vuorotellen. Pääsemme yhteisymmärrykseen keskustelemalla. Joskus keskustelut ovat hyvinkin pitkiä! Viimeaikaisten koronarajoitusten aikana olemme tavanneet verkossa ryhmänä Microsoft Teamsin tai Zoomin avulla. Verkkokokoukset ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja toimineet hyvin.

PWSR: Standardien parissa työskentelyn on perustuttava aina yksimielisyyteen. Meidän on sovittava yksimielisesti standardin muuttamisesta tai siihen tehtävästä lisäyksestä. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että tapaamisten jälkeen eri maiden asiantuntijat voivat joutua hyväksymään joitakin kompromisseja. Kun he palaavat omaan maahansa, heidän on saatava kansallinen komitea, kollegat ja työtoverit hyväksymään kompromissi. Sen kaiken jälkeen uudessa standardissa on kansallisia poikkeamia. Meillä on Slovakiassa nyt vain yksi poikkeama. Suurin poikkeama tämän standardin osalta on ollut Tanska, jolla oli omat kansalliset säädöksensä, joiden mukaan heillä voi olla alhaisempi valaistustaso kuin standardillamme on määritetty. Poikkeamat ovat kuitenkin harvinaisia.

EL: Monet, jotka lukevat uuden standardin, unohtavat tai eivät tiedä, mitä eroa standardilla ja ohjeella on. Kirjoitamme standardin ja se on periaatteessa minimiratkaisu, jota on noudatettava, jotta saavuttaa tietyn tason. Yritämme olla kuvailematta varsinaisia valaistusratkaisuja. Sen sijaan kuvaamme suoritustason, joka on saavutettava. Emme sano, minkätyyppisiä valoja, kuten esimerkiksi alasvaloja tai seinään kiinnitettäviä valaisimia, pitäisi käyttää, vaan sanomme vain, mitkä luksitasot on saavutettava. Monet ostavat uuden standardin ja ovat pettyneitä, koska he tarvitsevat maakohtaisia ohjeita, miten uutta standardia tulkitaan. He odottavat löytävänsä valaistusratkaisua koskevia ohjeita standardista, mutta niiden antaminen ei kuulu tehtäviimme. Kansalliset ohjeet auttavat maata tulkitsemaan uutta standardia ja antavat lisätietoja siitä, mitä standardi merkitsee kyseiselle maalle.

Vähintään puolet työryhmän jäsenistä on kustannussyistä valmistajien palveluksessa. Toinen puoli edustaa tyypillisesti standardointiorganisaatioita. Muutamat ovat itseni tavoin itsenäisiä konsultteja. Standardien kehittäminen ilman valmistajien ja valaistussuunnittelijoiden osallistumista olisi käytännössä mahdotonta.

Miten päädyitte Em vaadittu ja Em suositustaso -arvoihin uudessa standardissa?
EL: Se oli tosiaan pitkä prosessi, joka kesti kolmesta neljään vuotta. Päädyimme nykytilaan käytyämme läpi lukuisia iteraatioita. Valaistuksen säätönäkökulma oli minulle erittäin tärkeä, koska en halunnut meidän määrittelevän, että on käytettävä korkeampaa tai suositustason arvoa, jos tietyt olosuhteet vallitsivat. Työntekijät ovat ehkä esimerkiksi yleensä vanhempia, mikä on hyvin todennäköistä tulevaisuudessa. En halunnut lisätä energiankulutusta sen takia tarpeettomasti. Minulle oli siis kriittistä määrittää korkeampi arvo ja suositustason arvo yhdessä valonohjausjärjestelmän kanssa. Standardin mukaan suositustason arvoa käytettäessä voit käyttää valonohjausjärjestelmää.

Nyt kun valaistuksen näköön perustuvista ja perustumattomista vaikutuksista on tullut osa uutta standardia, voisitteko tarkentaa prosessia, joka on johtanut tähän?
EL: Viiden vuoden tarkistusprosessin alussa Lighting Europe lähetti meille kirjeen, jossa ehdotettiin, että sisällytämme ihmislähtöisen valaistuksen [Human Centric Lighting, HCL] uuteen tarkistettuun standardiin. Yksi ensimmäisistä tehtävistämme olikin käydä HCL läpi. Huomasimme aika pian ettei ihmislähtöisen valaistuksen tueksi ollut riittävästi tutkimusaineistoon pohjautuvaa tietoa, jonka perusteella olisimme voineet lisätä taulukkoon uusia arvoja sisältävän sarakkeen. Tätä lisäystä tukevia tietoja ei ollut vielä silloin saatavilla, jonka takia hylkäsimme Lighting Europen pyynnön sisällyttää ihmislähtöinen valaistus taulukkoon. Lisäsimme kuitenkin sanamuodot HCL ja säädettävä valonohjaus mutta ne olivat yleisiä muotoja ja vihjeitä eivätkä todellisia vaatimuksia.

PWSR: Yksimielisyyden ja yhtenäisyyden saamiseksi työryhmässä on aina otettava huomioon kaksi tekijää: määrittelemiemme ja standardiin lisäämiemme määräysten on oltava tieteellisesti perusteltuja. HCL:ää ei ollut siihen aikaan, joten se jätettiin pois. Millään eurooppalaiseen standardiin liittyneellä jäsenmaalla ei myöskään saa olla omia säädöksiä, jotka eivät ole standardin mukaisia. Tässä versiossa kerroimme HCL:ää koskevia vihjeitä, vinkkejä ja ohjeita, mutta emme voineet vielä lisätä sitä standardiin.

Emme kuitenkaan voineet jättää huomiotta sitä, että alalla käydään tällä hetkellä paljon keskustelua aiheesta. Siksi meistä tuntui, että meidän oli tuotava tämä näkökulma uuteen standardiin, mutta ei vaatimuksena vaan epämuodollisina viitteinä. Jos olisimme jättäneet asian pois, ihmiset olisivat sanoneet, että emme edes tunnustaneet sen merkitystä. Se oli mielestäni kompromissi. Nyt standardi on suurempi, vaikka siinä ei todellakaan ole mitään merkittävää uutta. Ajattelutapa on muuttunut, mutta ei itse standardi. Ydin ei muuttunut lainkaan. Se näyttää erilaiselta, mutta
aineosat ovat samat.

Valonohjausjärjestelmien käyttö mainitaan ja sitä suositellaan useissa uuden standardin osissa, erityisesti suositustason valaistuksen osalta. Kertoisitteko lisää siitä, miten standardi suosittelee dynaamisten ja älykkäiden valo-ohjainten käyttöä?
PWSR: Valaistuksen säätimet ja himmennys mainitaan uudessa standardissa, mutta se ei ole uutta, sillä se oli myös aiemmassa versiossa. Valaistustasoa on ollut aina mahdollista parantaa, jos työvoima on iäkkäämpää tai jos on haluttu mahdollistaa tietty näkötason tehtävä. Uuden standardin myötä pyydämme nyt valaistussuunnittelijoita harkitsemaan asiaa tarkemmin ja haluamme esimerkiksi työntää heitä pidemmälle, sillä voi olla aiheellista ottaa huomioon korkeampi valaistustaso.

Tästä päädymme siihen, mikä uuden avainsanan suositustaso taustalla on. Liian moni katsoo vanhaa standardia ja sanoo, ettei vähimmäisarvoa saa alittaa eikä korkeampaa arvoa ylittää. Vanhan standardin tarkoituksena ei ole koskaan ollut kiinteän numeron antaminen. Valaistusvoimakkuuden avulla suunnittelijat voivat käyttää taulukkoa ja kontekstin muokkaajia määrittääkseen ja perustellakseen itse valaistusvoimakkuuden. Siten uusi standardi on hyvin opettavainen.